Minja-rinsessa muutti eilen Jyväskylään Minsin ja Esan iloksi. Alkutaival omassa kodissa on sujunut mukavasti. Onnellisia hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia pikku-Minjalle ja hänen perheelleen! Pihkalla taisi olla siskoa ikävä kun tänään vasta on alkanut olla oma iloinen itsensä.
Minja ja Pihka tutustuivat tänä aamuna Sumuun. Sumu on 4 kuukautta vanha pointterin pentu. Tytöt olivat uudessa tilanteessa oikein rohkeita.
Peppi-mamma seurasi tilannetta sivusta ja kävi välillä varoittamassa Sumua, jos sen leikki alkoi muuttua liian rajuksi. Sumu osasi kyllä käyttäytyä ihan herrasmiehen tavoin, nuoresta iästään huolimatta. Pihkaa tässä jo vähän väsyttää.
Minja maistelee Sumun korvaa.
Minjan ja Sumun painia
Hilde ja Miska lähtivät eilen omiin koteihinsa.
Miska muutti Jyväskylään Sirpan, Caritan, Birgitan ja Pepi-koiran luokse. Onnellisia hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia Miskalle ja Miskan perheelle!
Hilde pitää vauhtia yllä Milja-mamman ja Merja-mummelin luona Helsingissä. Onnellisia hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia myös Hildelle ja Hilden perheelle!
Pennuista on kehittynyt ihania villikoita. Onneksi nämä sankarit eivät pelkää pientä sadettakaan. Vauhtia on niiiiin paljon! Enin energia puretaankin ulkona ja sitten on kiva nukahtaa keittiön pöydän alle.
Peppi. Minja ja Hilde 2.7.
Miska pihisti Minjan sukan, kuva 2.7. minkä jälkeen Miska on saanut huimasti lisää korkeutta.
Pihka vauhdissa
Puun kaarna maistui hyvältä, tuumii Hilde
Minja muuttaa Minnamarin ja Esan iloksi.
Eilen käytiin Korpilahden eläinlääkärillä tarkastuksessa ja pennut saivat sirut kaulaansa. Kaikki ovat reippaita, terveitä koiran alkuja. Eläinlääkäri kehui heitä vallan mainioiksi ja totesi käyttäytymisestä huomaavan, että heitä on paljon käsitelty. No kuis heitä voisi olla käsittelemättä kun ovat niin lutusia!
Laajennetulla pihalla on mukava telmiä. Kaikki ovat oppineet luoksetulon hienosti. Leikit keskeytyvät välittömästi kun kuuluu tietty vihellysääni. No toki se ääni tietää myös makupalaa…
Kumpi voittaa?
Hilde rientää luokse korvat hulmuten
Miskan ja Minja sukanvetokisa
Muusalla (alias Pihka) ja Minjalla on asiaa toisilleen
Pihka sitten antautui Peppi-mammalle…pienen taiston jälkeen
Minja-rinsessa etsii vielä omaa kotia
Ihanaa kun ilmojen haltija on vihdoin suosinut meitä ja pennut ovat juhannuksesta asti voineet ulkoilla! Aamulla kellon soitto on Pepille merkki, että kakarat pitää imettää. Sitten ruokitaan isot koirat. Sen jälkeen pentuaitauksesta alkaa kuulua komennuksia, et me halutaan ulos. Päivän ensimmäinen ulkoilu tapahtuukin mukavasti aamukasteisella pihalla. Sen jälkeen jaksetaan leikkiä vielä tovi sisällä ja päät alkavat nuokkua. Silloin pentuporukkaa kutsuu oma peti ja minua työt. Heti töitten jälkeen päästään taas pihalle ja vielä illalla ihan viimetteiks ennenkuin Peppi-mamma taas kokoaa pesueensa maitobaariin. Ja täydellä masulla on niin mukava köllähtää nukkumaan.
Mimosa nuuskii tuulen tuomia tuoksuja
Miska löysi mielenkiintoisen ratamon
Muusa rakastaa sukkaleluja
Varo vähän pallo! Mulla on suun täydeltä naskaleita.
Minja-neiti
Tää oli Sumun patukka
Tämähän on ihan juhlaa kun saa viettää kolme kokonaista päivää näiden mussukoiden kanssa! Kaikki pennut ovat saaneet hampaat suuhunsa. Pepin mielestä nuo naskalit eivät aina tunnu kovin mukavilta. Siksi olemmekin harjoitelleet nappuloiden syöntiä. Masujen ympäryksestä voi kyllä päätellä, että lisäruokaa ei vielä tarvita.
Tytöt ruokailevat sopuisasti samalta lautaselta.
Miska-poijalla on privaattipalvelu
Mimosa kuiskailee Muusan korvaan juhannustaikoja
Muusa jäi sit miettimään kannattaisko taikoja kokeilla
Miska tuumii, että aina noi likat kuiskuttelee
Minja ei taikoihin usko, sukkalelu on paljon mukavampi
JEE, osasin tulla pentulootasta pois ihan ite
Turhaan ylpeilet…se oli ihan iisi juttu
Tuu sää mun kaa leikkiin!
Pentulaatikossa on tapahtunut paljon. Kaikki pienet karvakuonot ovat avanneet silmänsä viime viikon aikana. Ja heti kun silmät aukesivat alkoi myös leikin ja kävelyn harjoittelu. Kävellään sillai maha maata viistäen. Leikissä hamutaan suuhun toisen korvaa tai mikä nyt saattuu eteen tulemaan ja pikkasen jo muristaankin. Näitä on niiiin ihana seurata mutta hauvavauvaloma loppuu ja huomenna kutsuvat työt. Onneksi on aamut, illat ja yöt!
“Hovikuvaajamme” on ollut kiireinen, alla muutama mun ottama kuva piiperöisistä.
Pikkuinen, pirteä Miska-poika pitää hyvin puolensa isojen tyttöjen joukossa.
Baskeritytön maitogeelikampaus
Tämä vintiö osaa iskeä silmää mutta ei pysy paikallaan kuvausta varten…
Hiiviskellään ihan hiljaa…
Ja sitten taas etsitään hyvää nukkuma-asentoa.
Poika ja kaksi tyttöä varattu
Baskeripäätyttö
Mustanaamiotyttö
Miskapoika
Isotyttö
Kuvauksen jälkeen kipinkapin takaisin äidin hellään hoivaan.
Nyt pentulaatikossa taapertaa neljä terhakkaa Parsonin alkua. Kahden aikaan iltapäivällä Peppi alkoi ponnistella. Viiden aikaan ensimmäinen tyttöpentu saatiin maailmaan ja heti perään toinen tyttö. Neidit yrittivät kilvan tulla ensimmäisenä ulos ja siinä oli mammalla puristaminen. Sitten odoteltiinkin melkein kaksi tuntia ennenkuin pikkuruinen poika tulla tupsahti oikein vauhdilla! Ja puolen tunnin päästä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä kaikkein isoin pentu, tyttö sekin. Olikin suurimmainen peijakas jättäytynyt viimeiseksi, kun mamma ei millään olisi enää jaksanut ponnistella. Nyt Peppi hoivaa vaaveja sellaisella innolla, ettei uskoisi että se on juuri tunteja rehkinyt niitä synnyttäessä.
